Karanteenielämää sisäoppilaitoksessa

(kirjoitin tämän postauksen reilu kuukausi sitten, mutta unohdin julkaista sen heheh. oon nyt palannut Suomeen kesäloman viettoon mistä sitten lisää myöhemmin. Tässä kuitenkin mun fiiliksiä viimeisiltä kahdelta kuukaudelta mun sisäoppilaitoksessa!)

Huhtikuussa 2020

Korona, korona, korona: mistään muusta ei ole viimeviikkojen aikana kuullutkaan. Kuinka haluaisinkaan kirjoittaa jostain muusta, mutta munkin elämä tällä hetkellä kulkee paljolti tämän pandemian mukana. Pakko myöntää etten tämän vuoden kiireiden keskellä ole muistanut tätä blogia päivitellä, mutta viime päivinä arki on ottanut melkoisen käänteen ja nyt kyllä on aikaa tännekin postailla. Kolme viikkoa sitten Tanska sulki rajansa ja koulunsa, mikä mun tapauksessa tarkoitti etten pääsisi kotiin pääsiäislomaksi - kaikkien viimeisten vuoden oppilaiden piti pysyä Tanskan rajojen sisällä, jotta pääsisimme tekemään loppukokeemme. Mä olen siis nyt ollut karanteerissa meidän sisäoppilaitoksessa kolmatta viikkoa, eikä kukaan tiedä milloin koulut taas aukeavat. Viikko sitten saimme lisää yllätyksiä, nimittäin kaikki IB-lukioiden päättökokeet peruttiin keväältä 2020. Käytännössä mulla ei siis ole enää koulua lainkaan, mutta päätin silti jäädä Tanskaan ainakin muutamaksi kuukaudeksi, jos vaikka saisimmekin vielä valmistujaisjuhlan (joskin valmistuminen ilman päättökokeita tuntuu äärettömän omituiselta...).

Meidän koulu on ainoana sisäoppilaitoksena Tanskassa vieläkin auki ulkomaalaisille oppilaille ja normaalin lähes 200 oppilaan sijasta täällä asuu 70 oppilasta. Muutoksen kyllä huomaa, kun käytävät huokuvat tyhjyyttään, eikä ruokalassakaan saa turvallisuussyistä olla kuin 20 ihmistä kerrallaan. Täällä meidän koululla sääntöjä on kiristetty sen verran että entinen, normaali arki tuntuisi jo ihan luksukselta. Lähikauppaamme saamme mennä kahdesti viikossa suojahanskoin varustuneina, eikä koulualueelta saa poistua yhtään mihinkään. Me ollaan täällä hyvässä asemassa siinä mielessä, että meidän koululta löytyy isoja nurmialueita, joilla voi urheilla ja saada raikasta ilmaa. Kaikista ulkona liikkumisista kuitenkin pidetään kirjaa ja opettajille täytyy aina ilmoittautua ulos mennessä. 

Uuden ja vanhan Varsova

Vietin puolitoista päivää Puolan pääkaupungissa Varsovassa kesäkuun lopulla, matkallani Riikasta Krakovaan, ja pakko sanoa, että vaikka visiittini jäikin hieman lyhyeksi, ehdin ihastumaan tähän suurkaupunkiin täysin! Jo ensinäkemältä Varsovasta saa varsin modernin kuvan ja metroineen ja suurine kerrostaloineen kaupunki tuntuu juuri niin suurelta kuin se onkin. Lähes kahden miljoonan asukkaan suurkaupunki ei kuitenkaan huku turisteihin, ja kaupungin ydinkeskustassa voi pahimpana ruuha-aikanakin kulkea litistymättä muihin kanssakulkujoihin.

Riika: vanhoja taloja ja hipsterikahviloita

Nyt kun Tanskassa asumisesta tulee pidettyä kesäloman mittainen tauko, tulee mulla tänne bloginkin puolelle hieman muunaiheisia postauksia (ja olen aina salaisesti haaveillut matkabloggaamisesta heheh).

Viime kuussa suuntasin ensimmäisen kerran yksin ulkomaille (Tanskaa ei nyt lasketa mukaan :D), ja matkani kohteeksi valikoituivat Riika, Varsova ja Krakova, lähinnä sen takia että kyseisissä kaupungeissa minulla oli mahdollisuus tavata kavereitani, enkä ollut aikaisemmin Latviassa tai Puolassa käynyt. Tässä postauksessa keskitynkin Latviaan, ja Puolasta tulee myöhimmin oma postauksensa.